tiistaina, lokakuuta 25, 2011

Ei vielä iso, mutta ei kovin pienikään



Kun samaan huoneeseen mahtuu kaksi poikaa; eskarilainen ja pieni vielä alle 4-vuotias niin lelut ovat sen mukaisia.

Legoja löytyy sekä myös duploja. Ei se isompikaan aina niin kovin iso ole, pehmoeläimiä ja halittavia hahmojakin on leikeissä ihan yhtä paljon kuin örkkejä ja hirviöjuttuja. Välillä taistellaan ja äiti ei aina tiedä onko kyseessä leikki vai riita. Tarkkanäköisyyttä, tai -korvaisuutta vaaditaan äidiltä.

Joskus leikki voi olla toisen mielestä leikkiä, toisen kiusaamista - riippuu millä tuulella on. Kasvaminen ei ole kovin helppoa.

Laura kirjoitti blogissaan kivasti lelujen rumuudesta ja lastenhuoneista (KLIKS) Eihän ne lelut mitään hienoja yleensä ole. Rumimmat olen kätkenyt lipaston laatikoihin, eli muoviset jutut - kaikki perusvärit..punaiset, keltaiset ja siniset sekä myös vihreät ah niin ihanat. Avohyllyllä on joitain legorakennelmia, samoin lipaston päälle on aseteltuna tarkoin hurja legoäijälauma.

Äiti on ripotellut huoneeseen kivoja salkkuja, peltiämpäreitä, koreja jne. joihin lapset saavat änkeä sitä ihanaa pikkusälää, tärkeitä juttuja ja askarteluita. Mulla on kyllä ollut mielessä, että pitäisi saada järjestettyä jotenkin tilaa poikien vaatekaappeihin, tankokaapin alaosaan voisi mahtua jotain säilytysjärjestelmää - vedettäviä koreja tms. jos ton avohyllyn sisällön saisi sinne piiloon jotenkin.

Eniten meillä sekä 6-vuotias että n.4-vuotias leikkivät legoilla, puupalikoilla (niistä voi keksiä ihan mitä vain) ja kaikenmaailman pikkusälällä (esim. Kinder lelut) ja näiden lelujen lisäksi joka päivä askarrellaan ihan valtava määrä kaikkea enemmän ja vähemmän kaunista!
















9 kommenttia:

Anni kirjoitti...

Näinhän se menee, ne lelut tuntuvat toisinaan valtavalta sekasorrolta. Onneksi niissä on se hyvä puoli, että kun ne on korjattu, on yleensä taas "siivottu" eli koti järjestyy loppujen lopuksi melko nopsaan.

Itsestäni tuntuu, että kestän vielä nuo meidän isomman lelut, kun ovat hallittavissa ja vietävissä sitten omaan huoneeseen piiloon. Mutta, vauvan lelut. Lelukaaret, sitterit, kaikki epämääräiset ylivärikkäät ja hökötykset - ne saa joskus toivomaan että vauva-aika olisi ohi.

Summa summarum; Pääasia kuitenkin lienee, ettei äidin neuroottisuus estä lasta leikkimästä tarpeeksi. Ja meidän 2,5v suorastaan kuolasi teidän poikien huoneen perään ;)

Keiju kirjoitti...

Ole onnellinen että molemmat on poikia, meillä 7v prinsessa ja 2v prinssi samassa huoneessa :) Ei ole helppoo sisustaa...
T:Maikki

Jasmiina kirjoitti...

Kiva poikien huone :))

minä en kyllä tiedä yhtään miten tämän meidän neidin huoneen laittaisin järjestykseen..:s

Pieni Lintu kirjoitti...

Anni: Niinpä, onneksi meillä on tuo sitteri/lelukaari vaihe ohi - sitä rompetta ei tuu ikävä! :D

Maikki: No joo ja onhan noilla ikäero vaan 2v3kk joten ovat melko saman ikäsiä!

Jasmiina: Mä niin haluaisin päästä tyttömäisestikin joskus sisustamaan. :D

Ede@ kirjoitti...

Viihtyisä huone ja kuvat:)

Jamssi

Lovviisa kirjoitti...

Se on tuo pienten poikien maalima niin omansa :)

Marie Elisabeth kirjoitti...

Ihana lämpö läikähti sisälläni :) Tuli niin omien poikieni leikki vaiheet mieleen. Moni lelu esim. Legot ovat löytäneet paikkansa kellarista. Odottavat siellä rakentajia ;)
Pehmolelut tiiviisti vielä sängyn päällä.
Kauniita kuvia ja lämmin tunnelma huoneessa.

bea kirjoitti...

Kivan näköinen huone.:) Mistä olet löytänyt nuo metallisalkut (eli siis sinikahvalliset)?

Pieni Lintu kirjoitti...

Jamelia: Kiitos :)

Marie: Kiitos sullekin :)

Lovviisa: Hih, niin onkin :)

Bea: Hei, nuo on kuule Citymarketista tullu sellasten sukkapakkausten mukana - sisällä siis lasten sukkia oli salkussa. :)