Jokainenhan tietää, että lapset villiintyy sitä enemmän mitä lähempänä nukkumaanmenoaika on!?? Meillä oltiin jo voiton puolella kunnes pojat keksi mennä meidän sänkyyn hyppelehtimään sillä aikaa kun äiti siivosi lastenhuoneessa yksin leluja..miten ne sinne pääsikin liukeamaan kesken siivoamisen. No - yhtäkkiä kuului valtava mätkähdys.. Juoksin katsomaan kumpi siellä makaa lattialla ja kuopushan (1v8kk) se oli naamallansa lattialla. Toinen ihan hysteerinen ilme kasvoillaan ja pidätti hengitystään - oliskohan pallea mennyt lyttyyn ihan (itseltäni meni kerran pienenä ja muistan miten pelottavaa se oli, muistan ajatelleeni että nytkö minä sitten kuolen kun en saa hengitettyä enää) - no minä puhalsin pojan kasvoille ja sitten alkas huuto, itkua kesti tovin kunnes lähdettiin jo uusia temppuja tekemään.
Kohta isompi poika huusi, että nyt se on siellä veljen sängyssä..oi elämä!! Tuo ei sitte opi - ei millään..joka päivä saa triljoona kertaa nostaa pois keittiönkin pöydältä, siitä oliskin jo enempi pudotusta. Siinä kun iskän kanssa pohdittiin, että mitenkähän se tippui niin esikoinen näytti että se seisoi siinä sängyn jalkopään kaiteella!!! Ihan hullua touhua pieneltä pojalta - esikoinen on aina ollut tosi varovainen ja ei ole noin kiipeillyt kun vasta nyt isona poikana.
Hampaat pysy suussa, verta ei tullut mistään - naarmuilla poski ja pitkä mustelma, jota poitsu kylvyn jälkeen paukutti kädellään kun kysyin, että mihin sattui - tuskin siis kovin pahasti loppujenlopuksi kävikään. Huomenna varmaan nassu näyttää kyllä pahalta!
Kohta isompi poika huusi, että nyt se on siellä veljen sängyssä..oi elämä!! Tuo ei sitte opi - ei millään..joka päivä saa triljoona kertaa nostaa pois keittiönkin pöydältä, siitä oliskin jo enempi pudotusta. Siinä kun iskän kanssa pohdittiin, että mitenkähän se tippui niin esikoinen näytti että se seisoi siinä sängyn jalkopään kaiteella!!! Ihan hullua touhua pieneltä pojalta - esikoinen on aina ollut tosi varovainen ja ei ole noin kiipeillyt kun vasta nyt isona poikana.
Hampaat pysy suussa, verta ei tullut mistään - naarmuilla poski ja pitkä mustelma, jota poitsu kylvyn jälkeen paukutti kädellään kun kysyin, että mihin sattui - tuskin siis kovin pahasti loppujenlopuksi kävikään. Huomenna varmaan nassu näyttää kyllä pahalta!
Yläkuvassa kuopus remontoi sänkyään leikkityökaluilla. Asettelee aina nuo muoviset pultit..vai mitä ne onkaan..noihin sänkynsä ruuveihin. Kuinka se saakin ne pysymään noin!?
Alakuvissa esikoisen hiekkaveistoksia tiistailta..no minä tein tuon muumin tuohon kakun päälle. *kröhöm* Osaan minäkin siis jotain!
8 kommenttia:
Oi voi! Onneksi ei käynyt pahemmin!
Nuo pienet kyllä ehtii, meidänkin pattipää on jo uusissa touhuissaan hetken päästä. ;)
Mutta muistaa Emilkin vielä mihin sattui, osottaa otsaa kun kysyy. Heh.
Meillä on kaks nuorimmaista tai siis Arno ja Enni tuollaisia. Se mitä A edellä niin E peräs. Hyppimistä paikasta toiseen, kiipeilemistä. Huoks. Huolissaan sitä kuunteli mitä ne ylhäällä touhuaa kun viime vuonna vauvaa alhaalla imetti.
Onneksi se on alkanut helpottamaan ja järkeä on tullut päähän! Onhan A jo menossa eskariinkin.
Ehtiväisiä muksuja tuntuvat olevan ;) Mutta kai se sängyllä pomppiminen vaan on niin kivaa... sen muistaa itsekin vielä näinkin vanhana ;D Onneksi ei sitten pahemmin sattunut.
- ja hieno on muumikakku! ;)
no voi että!!onneksi ei sattunu pahemmin!!! meiän kaksoset on nyt 1v.6kk ja on kyllä pahin ja kamalin kiipeily-ja kaahimisvimma päällä!!! ja tuntuu,että porukassa oikeen tyhymyys tiivistyy:D ja täällä kans harrastetaan tuota pöyälle kiipeilyä ja oikeen kaksikon silimissä kiiluu ku ne tietää,että äitillä on täysi työ pysyä peräs:D!!ja järkeä ei oo vielä yhtään touhuissa mukana!
ja miten se unohtuu niin heleposti..tuntuu ettei meillä muut oo kiipeilly "pitkinseiniä":)
ehkä se aika kultaa muistot!
Voi toista :F Onneksi ei oikein pahasti päässy käymään kuitenkaan.
Kyllä kuulostaa niin tutulta.Mulla kun on nämä kolme,niin keskimmäinen Eeli n.1v,3,5kk on aivan mahoton säätäjä,tuhoaja,itsensä teloja ja listaa vois jatkaa..
Tämän hetken villitykset tietty työ kiipeily,isoveljen tukassa roikkuminen ja kaikki muu tosi rasittava kiusa,kiljuminen (jäämässä onneksi)
Muutenki semmonen vaihe että jatkuvasti tyytymätön,kun tulee poskihampaita ja mitä kaikkea..Menis tämä aika ohi jo,argh! :0
Onko teillä tämmöstä?
Kuulostaa hurjalta:/ Meillä meni eilen hiekkisellä hiekanjyviä pikkuisen silmiin. Niitä sitten hädissäni huuhdoin vedelä ja huuto oli hirveä. Onneksi sain silmät ilmeisesti puhtaiksi eikä tyttö ole tänään niitä aristellut eikä hieronut.
Kiitos viesteistänne! :)
Tänään ei kovin pahalta tuo nassu näytäkään..pitkä ohut mustelma toisessa poskessa/ohimolla.
Oikein tutulta kuulostaa!!
Meillä kaksoset ovat jatkuvasti vauhdissa, kiipeilevät käyttäen toista "jakkarana" jotta pääsee korkeammalle, nousevat korkeiden muuttolaatikkopinojen päälle samalla tavalla toisen avustuksella, hyppivät sohvalla ja sängyllä kun silmä välttää...
Meillä sattuu ja tapahtuu ihan jatkuvasti.
Kumpikin on tullut kerran toisen tönäisemänä sohvalta alas ja saanut vekin päähänsä pään osuessa pöydän reunaan ja eikun liimattavaksi sairaalaan...
Noin vuoden iässä olivat aivan mahdottomia ja holtittomia kiipeilyn kanssa, kiipesivät koko ajan keittiön pöydälle, tiskipöydälle, lipaston päälle... ja kiipeilyharrastus senkun jatkuu ja pahenee vaan. Pitäisi olla silmät selässä ja kyljissäkin, lisäksi pitäisi olla supernopea, jotta pystyisi välttämään tapaturmia :D täysi mahdottomuus siis.
Koita kestää pienen kiipeilijän kanssa. Meillä on nykyään ihan mahdottomuus pukea pientä miestä, kun hänellä vauhtia piisaa. Kävellen hän ei liiku enää mihinkään, vaan juosten, kuin päätön kana! :D
Ihanata elämätä! :D :D
Lähetä kommentti