Ehkä noin parin vuoden tauon jälkeen innostuimme eilen pelaamaan Alhambraa. Uutena tätä tuli pelattua todella paljon - aivan loistava peli! Mutta jotenkin ehkä nyt pitkän tauon jälkeen aivotyöskentely oli ruosteessa, koska hävisin taas. Me olemme sen verran friikkejä mieheni kanssa, että pidämme päiväkirjaa voitoista ja häviöistä. Se lista on hukassa, jossain yhdestä miljoonista ulkoisista kiintolevyistä varmaan..tai sitten serverikoneen uumenissa..näitä minun häviöitäni nyt ei sinne ole siis merkattu, mutta miehenipä on niin ovela, että on aloittanut uuden listan tietokoneensa työpöydälle!!! Sen vanhan listan on löydyttävä, koska minä johdan sitä ainakin yli 50llä voitolla - joten nämä kaksi häviöitä eivät haittaisi mitään!
Lautapeliopas-sivuilta lainattua:
"Pelaajat rakentavat Alhambran palatsia ostamalla erilaisia laattoja. Koska palatsia rakentavat useiden eri kansallisuuksien edustajat, valuuttojakin on käytössä neljä erilaista. Vaihtorahaa ei tunneta, eli liikaa maksanut ei saa rahaa takaisin. Tasarahasta sen sijaan innostutaan niin, että pelaaja saa uuden vuoron.
Joka kierroksella on kaksi vaihtoehtoa, voi joko nostaa lisää rahaa poimimalla tarjolla olevia rahakortteja — tienaaminenhan on helppoa, kun sen osaa — tai ostaa laattoja. Kun pisteytyskortti nousee, eri laattalajit pisteytetään ja pisteet ratkaisee se, kenellä on enemmistö kutakin lajia. Lisäksi pelaajat saavat pisteitä Alhambransa ulkomuurin pituudesta.
Periaatteessa kortin nostaminen on aina laatan ostamista parempi idea, sillä se lisää mahdollisuuksia saada tasaraha. Alhambran nokkeluus piilee siinä, että rahan kerääminen edistää peliä kohti loppuaan. Koska pisteytykset käynnistää rahapakasta nouseva pisteytyskortti, jatkuva rahankeruu johtaa siihen, että pisteytyksen koittaessa pelaajalla ei ole laattoja. Idea on tuttu Alan Moonin Union Pacific -junapelistä.
Tasapainottelu on siis tarpeen, samoin sen arviointi, milloin tarjolla oleva laatta on niin hyvä, että tasarahaa ei ehdi odottelemaan. Alhambra tarjoaa sopivan määrän haasteita pelaajille ollakseen lopulta kuitenkin melko kevyt ja helposti opittava peli. Vaikka peli voittikin parhaan aikuisten pelin palkinnon, se sopii silti koko perheen pelattavaksi.
Pelaajaskaala on varsin laaja, ja yli neljällä pelaajalla on syytä varautua odotteluun. Lisäksi minkäänlainen pitkän aikavälin suunnittelu ei ole mahdollista. Parhaimmillaan peli onkin kolmella ja neljällä pelaajalla. Kaksinpelikin simuloi kolminpeliä lisäämällä peliin mielikuvituspelaajan."
Vaikka hävisin niin voin suositella tätä peliä! Kaksinpelinäkin sujuu todella hyvin, vaikka me eilen naurettiinkin meidän mielikuvituspelaajallemme kuinka huonosti se pärjäsi ja sitten huomasimme, että olimme unohtaneet nostaa raukalle uusia kortteja. Voi parkaa!
"Pelaajat rakentavat Alhambran palatsia ostamalla erilaisia laattoja. Koska palatsia rakentavat useiden eri kansallisuuksien edustajat, valuuttojakin on käytössä neljä erilaista. Vaihtorahaa ei tunneta, eli liikaa maksanut ei saa rahaa takaisin. Tasarahasta sen sijaan innostutaan niin, että pelaaja saa uuden vuoron.
Joka kierroksella on kaksi vaihtoehtoa, voi joko nostaa lisää rahaa poimimalla tarjolla olevia rahakortteja — tienaaminenhan on helppoa, kun sen osaa — tai ostaa laattoja. Kun pisteytyskortti nousee, eri laattalajit pisteytetään ja pisteet ratkaisee se, kenellä on enemmistö kutakin lajia. Lisäksi pelaajat saavat pisteitä Alhambransa ulkomuurin pituudesta.
Periaatteessa kortin nostaminen on aina laatan ostamista parempi idea, sillä se lisää mahdollisuuksia saada tasaraha. Alhambran nokkeluus piilee siinä, että rahan kerääminen edistää peliä kohti loppuaan. Koska pisteytykset käynnistää rahapakasta nouseva pisteytyskortti, jatkuva rahankeruu johtaa siihen, että pisteytyksen koittaessa pelaajalla ei ole laattoja. Idea on tuttu Alan Moonin Union Pacific -junapelistä.
Tasapainottelu on siis tarpeen, samoin sen arviointi, milloin tarjolla oleva laatta on niin hyvä, että tasarahaa ei ehdi odottelemaan. Alhambra tarjoaa sopivan määrän haasteita pelaajille ollakseen lopulta kuitenkin melko kevyt ja helposti opittava peli. Vaikka peli voittikin parhaan aikuisten pelin palkinnon, se sopii silti koko perheen pelattavaksi.
Pelaajaskaala on varsin laaja, ja yli neljällä pelaajalla on syytä varautua odotteluun. Lisäksi minkäänlainen pitkän aikavälin suunnittelu ei ole mahdollista. Parhaimmillaan peli onkin kolmella ja neljällä pelaajalla. Kaksinpelikin simuloi kolminpeliä lisäämällä peliin mielikuvituspelaajan."
Vaikka hävisin niin voin suositella tätä peliä! Kaksinpelinäkin sujuu todella hyvin, vaikka me eilen naurettiinkin meidän mielikuvituspelaajallemme kuinka huonosti se pärjäsi ja sitten huomasimme, että olimme unohtaneet nostaa raukalle uusia kortteja. Voi parkaa!
6 kommenttia:
Minä tykkään peleistä kanssa ihan älyttömästi, on vaan jäänyt tosi vähälle pelihetket lasten myötä (siis tälläset aikuisten pelit, joita lapset ei osaa). Muita lautapelejä poikien kanssa pelataan paljon ja nyt kun isoimmat pojat on saaneet ikää, niin kohta aukeaa ihan uudet pelit. :)
Voi kääks taas mikä tausta!, näitä on niin ihania ja paljon. Täytyy itsekin vaihtaa vähän useammin. ;)
Tää on tosi söpö kyllä tää pöllöjuttu! :)
Voi apua, nyt vasta huomasin ihanan blogitaustasi, rakastan pöllöjä !!!! haluaa :))
Tuolla shabby-jutskassa on kaikkee ihanaa!!! Siitä vaan pöllöjä kehiin! ;)
Mikä shabby justka? Mä en osaa mitään noita =)
Tuusis: http://www.shabbyblogs.com/backgrounds.html
Tuolta löytyy kolmipalstasena ja kaksipalstasena, ihan kuinka haluaa! :)
Lähetä kommentti